Filosofi Tere Vadenilla on uudessa kirjassaan Kaksijalkainen ympäristövallankumous (Rohkean Reunaan, Tampere, 2010) termi ’hyvyyden patja’: ”Ihmiset ovat kohteliaita toisilleen, hymyilevät, opettavat lapsiaan ja toisiaan, väistävät kadulla, hoitavat sairaitaan, rakastelevat jne”. Listaa voisi jatkaa: monet haluavat auttaa läheisiään ja muitakin, toimivat liikenteessä ja muualla sovittujen sääntöjen mukaan eli luottavat aivan vieraisiin ihmisiin, sanovat hyviä sanoja, tekevät pieniä hyviä tekoja jne.
Tere Vaden tarkoittaa, että vaikka talous näyttäisi toimivan armottomana kilpailuna (ja sitä tarjotaan syyksi ja perusteluksi kaikille poliittisille päätöksille), niin kannattaa nähdä, että kaikki se perustuu valtaisalle hyvyyden patjalle. Tämä hyvyyden patja on se ’aineeton infrastruktuuri’, jolle elämä, siis talouskin, perustuu.
Aineellisen varallisuuden rinnalla, tai jopa sitä tärkeämpänä, niin kuin Vaden kirjoittaa, on kansakunnan ja yksittäisten ihmisten aineeton varallisuus. Mitä se on? Ollaan blogissa tiiviitä. Ekonomisti Richard Layard listaa kuusi tekijää: perhe ja intiimi elämä, työ, sosiaaliset suhteet ja ystävät, terveys, henkilökohtainen vapaus ja omat arvot.
Nämä ovat kaikki sellaisia, joita ei välttämättä saa rahalla ollenkaan. Ystävyys mainitaan usein yhtenä osana aineetonta varallisuutta. Aristoteles on sanonut: Ystävyys on elämässä kaikkein tärkeintä, sillä edes ne joilla on kaikkea muuta, eivät halua elää ilman sitä.
Aineettomasta varallisuudesta enemmän uudessa kirjassa MINÄTYÖ, joka ilmestyy helmi-maaliskuussa 2011.