Muistaa ja sallia: tekemisestä tapahtumiseen
MUISTAA ja SALLIA tarkastelee NLP:n näkökulmasta tätä suurta muutosta, jota nyt käymme läpi. Elämisen suunta on muuttumassa täydellistymisestä kokonaistumiseen, itsetunnosta metuntoon, tiedosta intuitioon, hallinnasta sallintaan, tietämisestä hämmästymiseen, ymmärtämisestä yllättymiseen, kielestä kehollisuuteen, virallisesta arkiseen läheisyyteen, valmiista malleista kunkin hetkiseen yhteiseen luovuuteen. Totuuksista tulee hetkellisiä ja paikallisia. Sanat ymmärretään samoin enää yhdessä kokeilevien projekteissa. ’Kokeilla ja havainnoida’, tässä puitteessa kaikki on koko ajan oikein.
Kaikesta tästä nousee uutta NLP:tä, jossa päästään syvemmälle yhteisyyden tasolle, sellaiselle jossa perinteinen tekeminen, NLP menetelmätkin, muuttuu ei-tekemiseksi. Kirjan nimi on ’MUISTAA JA SALLIA. Tekemisestä tapahtumiseen.’ Miksi tällainen nimi NLP kirjalle? NLP:hän mallittaa huippuosaamista, monet hakevat sitä kautta vuorovaikutustaitoja ja toisten ymmärtämistä, onnistumisia ja onnellisuutta, itsetuntemusta ja omaa kasvua.
Muistaa…
Aikanaan esittelimme NLP koulutuksissa hienoja huipputaitajilta mallitettuja toimintatapoja. Tämä kaikki on nyt kääntynyt ympäri. Yhtenä välähdyksenä ympärikääntymisestä voi kertoa Master ja Trainer -kurssien mallituksissa vastaan tulleen kokemuksen: kun malliksi valitun osaajan toiminta- ja ajattelutapa riittävästi aukesi, huomattiin uudestaan ja uudestaan, että minusta itsestänihän löytyy tämä sama. Riitta Asikainen kertoo Yrityksen hiljainen osaaminen -kirjassa, kuinka hän mallitti tiimin parasta sijoitusneuvojaa. Kun hän kertoi tuloksista muille tiimiläisille, nämä äkkäsivät, että ”hei, tehdäänhän mekin noita juttuja, vaikka ei ehkä yhtä systemaattisesti kuin malli!” Huippumallin taidot löytyivät jokaisesta. Kyse ei ollut enää uuden taidon opettelemisesta, vaan vanhan muistamisesta. Tämä on se ympärikäännös.
Esimerkiksi luovuutta voidaan mallittaa (= jossain on olemassa jokin upea, hieno, ’oikea’ luovuus, jota voi opiskella), tai sitten vain elävöittää jokaiselta ihmiseltä (= jokainen ihminen on luova). Mallittamiseen hiipii helposti vanhaa yhden totuuden ajattelua, siis että mallituksen tulos on kuvaus oikeasta ajattelu- tai toimintatavasta. Lähellä voi myös olla ajatus, että mallittaminen olisi uuden löytämistä, jopa sitä onnetonta ’innovointia’, jota aina EU:ta myöten on huudettu apuun talousongelmissa. Entä jos mallittamalla löytyykin sitä vanhaa, ikiaikaista, joka viimeisten muutaman sadan vuoden aikana lännessä hukattiin?
NLP koulutuksissa menetelmien ja ajattelutapojen esittely onkin yhä enemmän kääntynyt muistelemiseksi: ”Muistutan teille vain, mitä kaikkea kukin osaa. Nämä asiat ovat pääosin ikiaikaisia.” Ei tarvitse opettaa luovuutta, hyvää esittämistä, mielikuvia, ankkurointia, näkökulmia, dissosioitumista, kohtaamista, flowta tai montaa muutakaan asiaa, ne voi elävöittää kultakin. Platonin ja Sokrateen mukaan tietäminen on muistamista. Tiedämme jotain vain siksi, että muistamme eli löydämme sen itsestämme. Tällaisia asioita ei tarvitse harjoitella, riittää kun muistaa harjoittaa niitä. Näinhän präkkärillä tehdään.
NLP koulutukset ovat siis suurelta osin sen muistiinpalauttamista, minkä kaikki osaavat. Viimeisin Trainerkin elokuussa 2016 alkoi näin. Muisteltiin omien kokemusten kautta hyvää esittämistä. Se löytyi lähes välittömästi. Toisena tai viimeistään kolmantena päivänä lyhyet esitykset koukuttivat niin, että niitä seurattiin herkeämättä, piti vain huolehtia, että muistaa hengittää.
Taaksejäävän Rationalismin (Järki, Teknologia, Mittaaminen, Luonnon hallinta jne) aikana erilaiset vuorovaikutus-, tunne ja yhdessäelämistaidot jäivät marginaaliin. Nyt ne kaikki palaavat, siis muistuvat taas mieleen. Ehkä siksi Maffesoli puhui ”tulevaisuuden muistamisesta”. Nyt me NLP -koulutuksissa muistelemme tulevaisuutta.
Matka toistensa luo -kirjassa kirjoitimmekin:
”Kannattaa pohtia, millainen oli se moderni maailma, josta me olemme tulossa, kun nykyään opetellaan kuuntelemaan, kysymään ja olemaan läsnä. Opetellaan ottamaan huomioon erilaisuus ja keskustelemaan niin, että syntyy dialogia ja yhteisyyttä inttämisen ja vastakkainolon sijaan. Opetellaan olemaan luova, kuuntelemaan omaa kehoa, johtamaan ja innostamaan, tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita, ajattelemaan myönteisesti, antamaan myönteistä palautetta jne. Miksi nuo asiat eivät ole itsestään selviä?”
… ja Sallia
Se vanha maailma – tehdasteollisuuden maailma, moderni aika, järjen aikakausi jne. – sillä oli monta nimeä, oli pääosin hallintaa: Ideana oli tehokkuus, joka tuli luonnon ja ihmisten hallinnan kautta: luonnon hallinta, tunteiden, ajan, painon, elämän (!) jne hallinnat, oman itsensä johtaminen ja muut vastaavat ilmaukset kertoivat mistä oli kyse.
Hallinnan projekti on nyt vaihtumassa sallinnan projektiksi. Otetaan vastaa, asetutaan vuorovaikutukseen, hämmennytään, kokonaistutaan, muututaan. ITSEstään kirjassa kuvattu tunne-meditaatio, tunteiden vastaanotto, on hyvä esimerkki tästä: tunteiden hallinnan sijaan tunteiden vastaanotto. Palaammekin tässä kirjassa siihen uudelleen, luvussa ’Älä petä kehoasi’.
Kaikkien asioiden leikkauspiste, tavallaan elämisen (muutoksen jne) ’vipupiste’, se missä kaikki yhtyvät, on sallinnassa kohtaaminen. Hallinnan ajassa se oli tehokkuus. Kysymys siellä kuului: kuinka saan muutettua puolisoani, motivoitua alaiseni tai hallittua tunteeni jne. Sallinnan ajassa kaikki alkaa kohtaamisesta: mikä on se ’osallisten performanssi’, joka kuuluu tähän tavoitteeseen, haasteeseen, asiaan. Voin kävellä hyvin muotoiltuun tavoitteeseen ’läpi harmaan kiven’, esteet sivuun työntäen. Tai voin kävellä sinne keräten kaikki siihen tavoitteeseen aktivoituvat puolet. Niinpä sallinnan projekti johtaa – täydellisyyden ja hallinnan sijaan – kohtaamisiin ja kokonaistumisiin. Itse asiassa kaikki tapahtuu kohtaamisissa: ensin salliminen, sitten vastaanotto. sitten hämmennys ja sitten muutos.
Tekemisestä tapahtumiseen
NLP Practitioner koulutuksen toisena päivänä osanottajat sanoivat: ”Me uskoimme kyllä sinua, kun kerroit esimerkkejä mielikuvaeditoinneista, mutta emme hetkeäkään ajatelleet, että ne toimisivat meillä!” Koulutuksen lopussa yhteinen toteamus oli, että laajemmasta tai suppeammasta etukäteisinformaatiosta huolimatta kukaan ei tiennyt mihin tuli, kun tuli koulutukseen. Kyse ei ollut tiedon jaosta, pikemminkin palattiin kokeilemiseen ja havaitsemiseen. Kyse ei ollut edes uusista menetelmistä, sillä ne olivat vain ovia ”… siihen mikä ei koskaan lepää eikä koskaan väsy …” Francois Roustangin sanoin. Lähdettiin sanoista ja puheesta ja mentiin niiden tuolle puolen. ”Terapiassa ei ole kyse puheesta, vaikka ei siellä voi hiljaakaan olla”, sanoo Totte Vadén psykoterapiasta. Sama meillä koulutuksessa, vaikka emme terapiaa tehneetkään. Sanojen tuolla puolen on yhteinen kokemus, ei pelkästään ryhmän yhteinen, vaan usein ikiaikainen. Mitä ihmettä se voi tarkoittaa?
Aita pitää maalata, tukka leikata, ne eivät tapahdu itsestään. Mutta on monia asioita jotka tapahtuvat itsestään, jotka ilman puuttumista sujuvat jopa paremmin. Ne ovat asioita, jotka ovat jo olemassa pitkältä ajalta, jopa ikiaikaisina. Ne ovat usein asioita, jotka tietävät meitä paremmin, mitä pitää tehdä. Niitä pikemminkin kutsutaan esiin kuin ohjataan. Ne ovat ’tapahtumista’ tekemisen sijaan, ’voimia’ hallinnan sijaan. Silloinkin kun olemme tehneet hienoja NLP menetelmiämme, ne ovat olleet läsnä, vaikutuksiltaan usein menetelmien lupaukset ylittävinä. Täältä tulevat oikeat oivallukset, ne joita ei osannut ennakoida. Täältä tulee se muutos, josta Nietzsche ja Deleuze sanoivat jotenkin näin: ”Oikea muutos on poikkeama historiassa, ennakoimaton, yllätys.” Nämä ovat niitä tapahtumia mistä ihmiset koulutuksissa sanovat ”jotain tapahtui eilen, en yhtään tiedä mitä, mutta olo on ihan toisenlainen”, niinkuin eräs Masterin osanottaja keväällä 2016.
NLP Trainer osanottaja mallitti ratsastusvalmentajaa, joka sanoi, että ratsastuksessa on olennaista hevosen ja ratsastajan rentous. Kun molemmat ovat rentoja, kaikki sujuu kuin itsestään, ”hevonen opettaa ratsastamaan.” Valmennussession alussa kuulostellaan/tunnustellaan kokonaisvaltaisesti estääkö joku asia ratsastuksen rentouden. Usein kyse on ratsastajan rentoudesta. Tieto ratsastajan tai hevosen rentoudesta tulee valmentajan omasta läsnäolevasta (rennosta) kehosta. Kun tämä tieto on, sen jälkeen mikä tahansa menetelmä toimii. ”Valmennus meni hyvin, jos lopussa on pullea, rento hevonen” sanoi valmentaja. Kun hevosen lihakset rentoutuvat, ”hevonen täyttyy, pullistuu.”
Ei-tekemisessä muututaan osallisiksi, vertaisiksi, hyväksytään muut osapuolet, käännytään kohti, havainnoidaan, tutustutaan, odotetaan mitä alkaa tapahtua…
Näitä teemoja kirja ’Muistaa ja sallia’ käsittelee 25 lyhyehkön luvun verran. Kunkin luvun lopuksi on NLP-harjoitus, monet ihan uusia. Paljon uusia ideoita, paljon uusia menetelmiä, paljon esimerkkejä, toivottavasti hyvin tässä ajassa kiinni.