II NLP Spiritual Master, eli NLP Master, jonka pääteema on spirituaalisuus, alkaa tammikuussa 2024.
Aika:
2024: 27.-28.1., 24.2., 6.4. ja 18.5. (osa lähi- osa etäpäivinä)
2024: 5 päivää syksyllä 2024 (osa lähi- osa etäpäivinä)
2025: 2 päivää alkuvuodesta 2025 (osa lähi- osa etäpäivinä)
Lisäksi 9 vertaisryhmäkertaa ja
3 omaa henkilökohtaista sessiota.
Paikka: Järvenpää -talo, Järvenpää ja zoom.
Hinta: 950€ + alv 24%
Oppaana: NLP Trainer’s Trainer, psykoterapeutti, psykologi, YtM Veli‑Matti Toivonen.
Ilmoittautuminen ja tiedustelut:
Veli-Matti Toivonen, veli-matti.toivonen@vmt.inet.fi, 0400 756 670
Koulutuksen sisällöt:
(1) Puhdistautuminen eli oman taustan rajoittavien tunteiden ja uskomusten kanssa työskentely
Kun oman henkilökohtaisen taustan tunteet ja uskomukset aktivoituvat jossakin tilanteessa, tilannetta ei enää näe/ymmärrä realistisesti. Jos aktivoitumat ovat voimakkaita, jollaisia löytyy meiltä kaikilta, lässnäolo ei enää ole mahdollista. Näitä on purettu paljon NLP koulutuksissa, silti niitä on jäljellä ja nyt on mahdollista ’spirituaalisen metodiikan’ mukaan kohdentaa purkamista oikein. Voimakkaiden aktivoitumien kohdalla puhdistautuminen on eräänlainen ’askeesi’, siis vähän pitempikestoinen systemaattinen toiminta. Menetelmät kukin valitsee itse ja niitä on paljon, esimerkiksi:
Tunteet: Mitä ovat tunteet? Tunne on toiminnan sujuvuus. Miten niiden kanssa työskennellään? Tunne palautetaan tunteesta tuntemiseksi, takaisin tunteiden virtaan. Tämä on radikaali tunnetyöskentelyn tapa. Tunteiden analyysi saattaa helposti vain jumittaa tunteita. Tunnetyöskentelymenetelmiä ovat mm. Tunnemeditaatio, Kenen tunne, Kääntyminen tai Marcus Aureliuksen Kokemuksen alastomaksi riisuminen.
Uskomukset: Uskomukset ovat tunneyleistyksiä siitä millainen minä olen, millaisia ovat toiset ihmiset ja miten maailma toimii. Rajoittavat uskomukset voivat olla tehokkaita kasvun ja kehityksen esteitä ja myönteiset avaavat uskomukset puolestaan auttavat kasvamaan ja kehittymään, oppimaan ja onnistumaan. Masterilla on useita erilaisia tapoja työskennellä uskomusten kanssa: mm. Uskomus urakkana, Karteesiset koordinaatit harjoituksessa, Suhdeoperaattorit ja Epäröitys.
Rajat: Sotku parisuhteeseen, lasten kasvattamiseen, hoito- tai esimiestyöhön tulee yleensä sieltä missä rajat vuotavat. Selkeät, joustavat rajat mahdollistavat läsnäoloa ja tuovat selkeyttä vanhemman, terapeutin, esimiehen, kouluttajan tai kenen tahansa toimintaa. Juuri ne tilanteet, missä rajat eivät pidä, antavat vinkkiä siitä, missä oman henkilöhistorian kanssa on hyvä työskennellä.
Itsen osat: Yhdellä tasolla persoonallisuutemme muodostuu eri aikoina syntyneistä ‘eri ikäisistä’ osista. Näiden osien hyvä yhteistyö muodostaa tärkeän osan omaa toimintakykyä ja eheyttä. Erilaisin harjoituksin huolehditaan, että tämä puoli on kullakin kunnossa: menetelminä mm. Osien kanssa työskentely, Osien kasvattaminen, Parantava elokuva, Sisäiset suhteet ja peruskokemusten Hyvä-paha –integraatio. Sitä mukaa kun sisäinen eheys (eri osien yhteistyö) paranee, mahdollisuus läsnäoloon eri tilanteissa lisääntyy.
(2) Läsnäolo
Läsnäolo on se tila, jossa vapautuu oman henkilöhistorian vaikutuksesta ja voi nähdä/ymmärtää juuri nyt olevan, ja kokea juuri tämän hetken tunteita. Alkaa rauhoittuminen ja järkevöityminen. Ihmisestä alkaa tulla ensin ’rauhan keskus’ (jokainen meistä on jo jossakin kontekstissa tällainen), tämä rauhan keskuksena oleminen alkaa laajeta muihinkin tilanteisiin. ’Rauhan keskuksena’ alkaa nähdä tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Silloin on usein helppo nähdä mitä tehdä tai mitä jättää tekemättä: ratkaisut ovat täällä usein yksinkertaisia, mutta harvoin ilmeisiä. Täälläkin menetelmiä on paljon ja kukin valitsee itse mitä ottaa käyttöön:
Havaitsemisesta (tuttujen asioiden tunnistamisesta) aistimiseen siirtyminen, jolloin oman ajattelutavan ulkopuolista alkaa ’tiivistyä’ huomattavaksi. Mielikuvakehon ja fyysisen kehon suhteen säätäminen läsnäoloon pääsemiseksi. Itsen osien palautus ja uudelleensijoittelu ovat usein tehokkaita keinoja ’vallata’ jokin kokemisen alue läsnäololle.
Silmät silmiin -menetelmä näytää konkreettisesti kuinka jotakin tilannetta on kokemassa kaksi itseä, nykyinen ja menneisyyden itse (ne toiset silmät ja korvat). Olennaista on se, että se ’toinen itse’, se, jonka silmät ovat eri kohdassa kuin fyysiset silmät, määrittelee tilanteen tunnesisällön (ja siis sen merkityksen). Tämä ’menneisyyden itse’ on se aktiivinen toimija tilanteessa, ei nykyinen fyysinen minä, ja siksi tilanteen ymmärrys nykyitseltä kaventuu ja vääristyy.
Havaintopositioiden hienosäädössä eli ‘sielun suoristuksessa’ puhdistetaan havaintopositiot (minä, toinen, tarkkailija). Joskus vasta tätä kautta löytyy ensimmäisen kerran puhdas minä -näkökulman läsnäolo tai puhdas tarkkailija -näkökulma, siis järkevä ymmärrys. Itse asiassa tämä on yksi portti maailmassa läsnäoloon. Siitä kertoo jo se, että täältä löytyvä eheys (rauha, selkeys) on usein ennenkokematonta, kokonaan uudenlaista.
Nyt -hetken muokkaaminen ja minätilan (peripersonal space) muokkaminen kuhunkin tilanteeseen sopivan läsnäolon laajuuden aikaansaamiseksi (oman itsen/kehon osa, joku sosiaalinen tilanne, sosiaalinen tilanne laajemmassa puitteessa jne)
(3) Minänäkökulmasta maailmassa läsnäoloon
Edellä esitellyt (1) ja (2) riittävät pitkälle. Sitten on kokonaan toinen taso, jossa siirrytään tilanneläsnäolosta ’maailmassa läsnäoloon’, eli ymmärtämään tilanteet tilanneläsnäoloa laveammin. Tämä on se siirtymä, josta puhutaan filosofisena suhtautumisena, viisautena, elämäntaitona tai spirituaalisena tietämisenä. Täällä minätunteet korvautuvat usein joko huikaisevilla maailmassa läsnäolon tunteilla tai sitten ’maailmaan asettumisen’ rauhana ja järkevyytenä. Monilla meillä nlppereillä on näistä kokemuksia. Huikaisevia ovat voineet olla Loogiset tasot tai Ydintila -harjoitukset, rauhaan keskukseksi on voinut päätyä harjoitteissa, jotka laventavat näkökulmaa maailmaan, esimerkiksi edellä mainitun ’sielun suoristuksen’ kautta. Täälläkin erilaisia harjoitteita on paljon ja kukin voi valita itselleen sopivia ja mennä niin pitkälle kuin haluaa:
Voidaan laventaa Aikapuitetta (10, 100, 500 vuotta), tehdä Hyvän elämän meditaatio, laventaa Minätilan kokoa jostakin tilanteesta suuremmaksi, kävellä Aikajänteeltä ulos tai tehdä erilaisia NLP:n integratiivisia (vastakohtia yhdistäviä harjoituksia): Hand Dancing -integraatiot tai nelikentät Karteesisten koordinaattien tapaan. Buddhalainen mietiskelymenetelmä ’Desubstantilisaatio’ on joskus hyvä keino saada kaikkeusnäkökulma johonkin arjen asiaan ja niin edelleen. Buddhalaiset käyttävät tätä ahneudesta, kateudesta ja muista vastaavista ’paheista’ luopumiseen, mutta sopii se muuallekin, missä haluaa johonkin asiaan maailman (tai kaikkeuden) kokoista näkökulmaa.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat ’kroonisesti onnellisia’. Kun olen mallittanut heitä, on selvinnyt että heillä onnellisuus ei edellytä mitään hyvää, ei omaisuutta, hyvää ammattia tai asemaa, hyvää parisuhdetta tai muuta vastaavaa. Joskus kaikenlaisen hyvän tavoittelu pikemminkin vähentää onnellisuutta, koska silloin keskittyy siihen, mitä puuttuu. Mutta aina puuttuu jotain. Mielestäni heillä kyse ei ole edes suhtautumistavasta tai ominaisuuksista, kuten onnellisuustutkimuksissa joskus arvellaan (’positiivinen ajattelu’ tai ’sosiaalinen luonne’ jne). Arvelen, että kysymys heillä on spirituaalisesta tietämisen tavasta. He ovat siellä, jotkut vahingossa, jotkut vahingoista viisastuneina, jotkut onnekkaasti hyvän oppaan lähipiiristään löytäneinä, jotkut pitkän askeesin kautta, tai muuten.
Jotkut ihmiset tilaavat ’säihkymällä’ (tietyllä kehon tilalla ja asenteella) hyviä asioita elämäänsä. Tätäkin on onnistuttu selvittämään niin paljon, että useimmat ihmiset voivat kokeilla sitä. Se on myöskin yksi mahdollinen tie ’krooniseen onnellisuuteen’.
Spirituaalinen tarkoittaa sitä, että minänäkökulma, tämä minä, joka on kaiken keskipiste ja kaikesta irrallinen, tämä arkiminä, joka haluaa, hankkii ja toivoo (kaikenlaista) ja joka pelkää menettävänsä mitä on saanut, korvautuu kokonaisvaltaisemmalla näkökulmalla, sellaisella, joka näkee tilanteensa minänäkökulmaa laveammin (se ’läsnäolo’) ja itsensä jonkin suuremman osana (se ’spirituaalinen’). Kun pääsee arjen tilanteissa ’läsnäoloon’, ja siitä sitten ’maailmassa läsnäoloon’, siis tilannetta laajempaan läsnäoloon, ymmärtää ne tilanteet ja tietää mitä tehdä/tai olla tekemättä, ja kun näkee itseä isomman kokonaisuuden ja itsensä siellä, elämä rauhoittuu, saa syvemmän merkityksen/sisällön/suunnan, järkevöityy ja viisastuu. Näin ainakin monet antiikin filosofit lupasivat.
Matka spirituaaliseen tietämiseen on tuttu pitkältä ajalta ja kuvattu monta kertaa. Siinä lähdetään omasta ’oman totuuden siilosta’ ja joudutaan ’yllätysten polulle’. Mikä ohjaa matkalaista eteenpäin? Juuri ne yllätykset. Ne ovat kahdella tavalla yllättäviä. Ne ovat yllätyksiä, koska niitä ei voinut omasta totuuden siilostaan käsin nähdä. Mutta ne on tuplayllätyksiä: ne yllätyksetkin ovat yllätyksiä siinä, että ne ovat niin yksinkertaisia, ettei omaa eläämää muuttavien yllätyksien voinut koskaan ajatella olevan mitään niin yksinkertaista. Ne eivät ole mitään ihmeellistä, tuonpuoleista, vaan yksinkertaista, arkista ja helppoa, kun sinne on päässyt. Tuntuu, että vasta täällä elämä alkaa.
(4) Muuta Master sisältöä tähän kurssiin sovellettuna
Käydään koulutuksen aikana läpi kaikki muu Masterilla kuuluva, mutta nyt tähän tämän koulutuksen teemaan liittyen. Mukana on kieli monin tavoin, mm. Kysymysten kysymys, yksi kysymys, jolla voi tehdä melkein minkä tahansa NLP Practitioner tason menetelmän
Puute ja runsaus: puutteen ja runsauden logiikat (ja niissä elämisen tunteet) ovat erilaiset. Osaamme puutteen logiikan hyvin, mutta monella on vielä oppimista runsauden logiikoissa. Mistä on oikeasti puute? Entä mitkä asiat lisääntyvät antamalla? Sijoitamme asioita usein joko puutteen tai runsauden logiikkaan ja elämme sitten sen mukaisesti. Tässä jaksossa monta monta kivaa harjoitusta.
Esittämistaidot: esittäminen on parasta kun on oma itsensä ja sitten unohtaa itsensä täysin. Esiintyjät ja kouluttajat valmistautujat tietyllä tavalla, hoitavat esityksen alun huolella ja rakentavat sen jälkeen vuorovaikutusta, ilmapiiriä ja sopivia toimintasääntöjä ryhmälle. Kun tämä onnistuu, loppu on yleensä lasten leikkiä (ja usein hauskempaa kuin leikki!). Tässä jaksossa on NLPideoita esitysten pitämiseen.
Mallittaminen: Lisää tietoa NLP:n perusmetodologiasta. Menetelminä mm. Kuinka teet sen -mallitus, TOTE -mallitus, Suurennuslasi -mallitus ja mallitus Loogisilla tasoilla. Jokin itseä kiinnostava mallittamistehtävä vaikkapa juuri tämän Masterin keskeisestä teemasta.
Arvohierarkiamuutokset: Arvojen järjestyksen elävöittäminen ja muuttaminen. Arvohierarkia on yksi muoto persoonallisuuden ydintä. Tärkeiden asioiden on hierarkisoiduttava jotenkin, muuten tekisimme mitä milloinkin. Tätä hierarkisoituma, arvohierarkia, on pysyvä rakenne, joka kuitenkin muuttuu itsellään elämän aikaana, ja siksi sitä voi myös muuttaa NLP keinoin. Tarkistetaan, että arvohierarkia on tärkeillä elämänalueilla optimaalinen. Joskus joku arvo – esim. oikeassa oleminen – voi olla liian korkealla arvohierarkiassa ja joskus joku arvo – esim. oma terveys – voi olla liian alhaalla.
Practitioner taitojen kertaus ja samalla sinällään tai osana muita prosesseja kerrataan Practitioner taidot.
Ja paljon paljon muuta!