Toimittaja soittaa:
Haluaisin haastatella NLP:stä.
– Mitä siitä?
No esimerkiksi mitä se on.
– Se on väärä kysymys.
Miten niin?
– Yksi NLP Trainer sanoi juuri, että mitä pitemmälle hän pääsee NLP:ssä, sitä vähemmän hän osaa sitä selittää. Nyt hän on niin pitkällä ettei enää edes huomaa sitä tekevänsä. Miten sellaista voi selittää?
Kai se nyt jotain on?
– Varmasti, mutta ei sitä voi selittää sellaiselle, joka ei sitä tunne. Ja jos tuntee, ei tarvitse selittää.
Kyllä kai sen nyt voi kuvata sanoin?
– Ok, ajattele sikiötä kohdussa. Se elää yhden kokonaisen elämän siellä. Nukkuu, on hereillä, tutustuu ympäristöönsä, oppii odottamaan ja ennakoimaan asioita jne. Jos joku menisi kertomaan sille, että ihan vieressä on kokonaan toisenlainen maailmaa, missä hengitetään suun kautta ilmaa (mitä se on), kävellään (mitä?), pukeudutaan, vedetään peitto illalla päälle, sytytetään saunan pesään tuli, ei hän ymmärtäisi vaikka kuinka selittäisi. Siihen vieressä olevaan maailmaan pitää ensin syntyä, että sen asioita ja sen ihan toisenlaista logiikkaa voisi alkaa ymmärtää. Tämä on vertauskuva, mutta vähän samalla tavalla täällä syntyneiden puolella on vierekkäisiä maailmoja. Voi elää yhdessä eikä tiedä mitään niistä toisista. Kai kaikilla on kokemus siitä, että jotain kokonaan uutta aukeaa, ’suomut putoavat silmiltä’, ’herää’, mitä niitä ilmaisuja onkaan, on ihmeissään ja kiitollinen ja vähän ajan päästä huomaa, että se on ollut koko ajan siinä, sitä vain ei huomannut. Eikä voinutkaan huomata, ennen kuin jotain tapahtui.
– Mitä minä sitten voin tehdä?
Mene vaikka NLP koulutukseen, sitten huomaat ’tapahtuuko’ jotain, alkaako synnytys vai ei. Muuten olisit kuin sikiö joka kirjoittaa kohdun ulkopuolisesta elämästä.