Merja mallitti NLP Master koulutuksessa coachiksi siirtymistä. Hänellä oli malleinaan kolme coachiksi siirtynyttä tai siirtyvää. Coachiksi voidaan tulla hyvin erilaisilla taustoilla, erilaisista tehtävistä ja erilaisilla peruskoulutuksilla.
Merja löysi kolme erilaista, mutta risteilevää polkua, joiden kulussa coachiksi siirtyminen tapahtui. Yksi näistä on työn polku, työura. Toinen on erilaiset coachaukseen liittyvät tai sitä sivuavat koulutukset ja kolmas oli oman kasvun polku.
Lähtökohta oli usein työssä tullut pysähtyminen. Tästä on kaksi versiota. Kiltit ja tunnolliset tai muuten pärjäämään pyrkivät painavat työssä kovaa, kunnes heille joskus tulee seinä vastaan, joku asia, joka pakotti pysähtymään. Henkilö uupui, kyllästyi nykyiseen työhönsä totaalisesti tai keho alkoi viestiä voimakkaasti. Tämä pakotti pysähtymään ja miettimään omaa elämää. Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Onko minulla lupa siihen mitä tahdon? Missä on minun oma polkuni?
(Vähemmän kiltit ja tunnolliset tunnistavat tyytymättömyytensä jo aikaisemmin: tämä ei ole sitä mitä minä haluan. Voinko tehdä jotain muuta? Tässä sama pohdinta, mikä kilteillä tulee äkkipysäyksessä, on käynnissä pitkään. Jossain vaiheessa henkilö päättää tehdä jotain.)
Äkkipysähdykseen tai pitemmän miettimisen aikaansaamaan kypsymiseen reagoidaan usein lähtemällä uudenlaisiin koulutuksiin. Ajatuksena voi olla uusion keinojen hakeminen ryöelämään, nyt ei enää työn asiasisältöön, vaan enemmän työn henkiseen tai vuorovaikutuspuoleen. Ihminen odottaa saavansa näistä koulutuksista uutta tietoa, mutta niissä aukeaakin jotain vielä tärkeämpää: siellä tehdään aktiviteetteja ja harjoiutuksia, jotka käynnistävät voimakkaammin oman itsen miettimisen ja oman kasvun. Tästä tulee vähän yllättäen kaikkein merkittävin osa muutosta, ikään kuin sen moottori tai driveri.
Vaikka henkilö odotti koulutuksista paljon tiedollisesti, tämä puoli osoittautuukin vähämerkityksisiksi. Kyse ei ensisijaisesti ole ideoihin tai menetelmiin kouluttautumisesta, kyse on oman itsen miettimisestä ja uudelleen tai paremmin käynnistyvästä omasta kasvusta.
Uudet menetelmät, mutta vielä enemmän käynnistynyt oma kasvu, johtavat siihen, että henkilö alkaa tehdä oman leipätyönsä rinnalla uudenlaisia asioita, tässä tapauksessa siis pientä koutsausta. Se on vielä kokeilua eikä ajatusta siirtymisestä koutsiksi ole vielä tapahtunut.
Ylipäätään se, että alkaa tehdä oman leipätyön rinnalla jotain muuta, joka kiinnostaa itseä, on merkki muutosken tarpeesta. Kaikki ihmiset eivät työhönsä kyllästyttyään siirry coacheiksi. Jotkut siirtyvät tutkijoiksi, liikunta-alalle, alkavat antaa hoitoja, siirtyvät kehitysyhteistyöhön tai perustavat oman firman.
Kun oman itsen tutkiminen johtaa siihen, että yhä paremmin tunnistaa ”oman polkunsa” ja uskaltaa astua siihen, pienet kokeilut leipätyön rinnalla alkavat kasvaa ja jossain vaiheessa tulee valintatilanne: molempia ei enää ehdi tekemään. Kumman valitsen? Yksi vaihtoehto, kun seuraa omaa polkuaan, on täysipäiväiseksi koutsiksi siirtyminen joko nykyisen työnantajan palveluksessa tai sitten yksityisyrittäjäksi siirtyen.
Tässä kehityksessä oma kasvu, siis henkilökohtaisuus, ’oikea minä’ ja työuran työminä yhtyvät, mutta niin, että ’aito minä’ ottaa vallan ja työminä jää sen yhdeksi osaksi, oikeastaan sulautuu siihen. Tässä vaiheessa kaksi polkua, ura polku ja oman kasvun polku, yhdistyvät. Koulutus säilyy välttämättömänä, mutta jää toissijaiseksi.
On olemassa viitteitä siitä, että samantyyppinen kehityspolku olisi tapahtumassa ylipäätään työelämässä. Uutta työtä, sitä jossa luodaan uusia mahdollisuuksia ja tehdään paljon aikaisempaa enemmän kohtaamistyötä, ei esimerkiksi voi enää johtaa vanhaan tapaan eikä pelkästään työminällä. Esimiehenkin tarvitsee muuttua ihmiseksi. Täällä maksimi on ” millainen ihminen, sellainen johtaja”.
Kaikki ihmiset eivät tietenkään siirry coacheiksi. Jotkut perustavat oman firman, siirtyvät tutkijoiksi, liikunta-alalle, alkavat antaa hoitoja, siirtyvät kehitysyhteistyöhön jne. Näissäkin tapauksissa Merjan mallitus voisi kuvata siirtymää ja siinä tapahtuvaa henkilökohtaiosen minän ja työminän yhdistymistä niin, että henkilökohtainen, se oman kasvun minä jää hallitsevaksi.